Työnhaun omituinen todellisuus kannustaa epärehellisyyteen

Rekrytoijana kuulen tutuiltani usein palautetta siitä, että työnhaku on ärsyttävää puuhaa. Harmistusta aiheuttaa monikin asia, mutta yksi yleisimpiä on se, että työnhaku koetaan molemminpuoliseksi pintojen kiillotukseksi. Työnhaussa osaamisen myyminen selättää rehellisen pohdiskelun. Työnantajan puolelta taas avoin keskustelu jää markkinoinnin jalkoihin.

Monet työnhakijat kokevat, että työnantajalle tulee antaa kuva, jossa juuri hänen yrityksestään haettu työpaikka on se ainoa työnhakijan unelma. Muut haetut paikat ovat kakkosvaihtoehtoja. Pitää haluta työskennellä vain ja ainoastaan haetulla toimialalla ja nimenomaan haetussa tehtävässä.

Harmistuksen aihe on selvä: työnhakija kokee joutuvansa antamaan harhaanjohtavaa tietoa kiinnostuksenkohteistaan. Itsensä pitää myydä työpaikkaan epärehellisin keinoin.

Oikeasti työntekijä haluaa harvoin vain yhtä asiaa. Yleensä kiinnostavia aloja ja tehtäviä on useampi. Eikä se vähennä mielenkiintoa keskustelun alla olevaa työpaikkaa kohtaan.

Mielenkiinto tiettyä alaa kohtaan vielä vahvistuu samalla hetkellä, kun nimi kirjoitetaan paperiin. Halu olla työssään hyvä ja oppia oman alan kujeet on valtava. Ennen työtarjousta useimmilla on kuitenkin halu ja valmius innostua useista eri aloista ja tehtävistä.

Ei kiitoksen riski

Ilmiö on tuttu monelle töitä hakeneelle, mutta harvoin työhaastattelussa uskalletaan toimia toisinkaan.

Varminta on pyrkiä antamaan työnantajalle kuva, että kyseinen työpaikka on unelmien täyttymys. Samalla kannattaa jättää mainitsematta seikat, jotka tehtävässä mietityttävät. On uhka, että vaikuttaa epämotivoituneelta.

Vaikka kaikkiahan uudessa työssä aloittaminen mietityttää. Jokainen toivoo rekrytointiprosessissa saavansa työstä mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan. Jokainen haluaa kyetä mahdollisimman hyvin arvioimaan ovatko työ ja työympäristö itselle sopivia.

Usein kuitenkin koetaan, että on olemassa riski siitä, että liikaa kyselevä päätyy ei kiitos -pinoon.

työnhaku

Työnantaja, jolla on vain hyviä puolia

Työnhakija ei kuitenkaan ole ainoa, joka antaa itsestään kiillotetun kuvan. Pöydän toisella puolella työhaastattelija esittelee työtehtävää usein mutkia oikoen.

On helppoa kertoa se, mitä työnhakijat yleensä haluavat kuulla. Ne kivat ja innostusta herättävät jutut. Monelle työnantajalle tuntuu olevan selvää, että vain hyvin toimivat asiat mainitaan.

Kehittämistä kaipaavat seikat taas jätetään mainitsematta ja kierretään niitä koskevat kysymykset. Ainakin vähän kaunistellaan. Siitäkin huolimatta, että moni työntekijä arvostaisi rehellistä ja avointa keskustelua kovasti.

Eikö tämä ole aika omituinen todellisuus?

Eikö työskentely alkaisi terveemmältä pohjalta, kun asioista on puhuttu suoraan ja molemmat tietävät valmiiksi niin työpaikan hyvät kuin vähemmän toimivatkin puolet?

Molemminpuolinen, rehellinen keskustelu palkitaan

On selvää, ettei ole työpaikkaa, jossa on pelkkiä hyviä puolia. Kysymys on siitä, mikä tietylle yksilölle työssä tuntuu hyvältä ja mikä erityisen haasteelliselta. Siitä, mikä vaakakupin puolia vetää alaspäin ja kuinka paljon.

Olen keskustelevan työhaastattelun puolestapuhuja. Mielestäni hakijalla tulee olla mahdollisuus kysyä vapaasti kysymyksiä koko haastattelun ajan. Viiden minuutin aikavaraus kysymyksille on työnhakijan epäkunnioittamista.

Mielestäni yhden työhaastattelussa käsiteltävistä teemoista olisi hyvä olla se, millaiset tekijät työssä laskevat hakijan viihtyvyyttä eniten ja mikä juuri kyseisessä työssä mietityttää. Samalla työnantajan tulisi olla valmis vastaamaan rehellisesti kysymykseen työpaikan haasteista.

Haasteet selviävät joka tapauksessa ensimmäisten työkuukausien aikana, joten on parasta puhua niistä suoraan. On ajan ja rahan haaskausta palkata työntekijä, jolle kyseisen yrityksen haasteet ovat niitä, joita ei itse arjessaan voi sietää. Sellainen työntekijä ei kauaa työpaikassa viihdy.

Ääni avoimuudelle

Äänestän avoimuuden puolesta. Työhaastatteluissa puhun sekä yrityksen parhaista puolista että haasteista rehellisesti. Olen myös kiinnostunut kuulemaan mikä hakijaa avoinna olevassa työpaikassa mietityttää.

Minulle rekrytoijana ei tarvitse esittää, että tarjoamani paikka on se ainoa todella kiinnostava. Toivon kuitenkin, että se on yksi niistä, jotka aidosti kiinnostavat. Kaikkihan me haluamme motivoituneita työntekijöitä.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Työnhaun omituinen todellisuus kannustaa epärehellisyyteen

  1. Kiitos hyvästä artikkelista. Olen itse aina ollut kiinnostunein sellaisista paikoista, joista saa jo haastattelussa uskottavan ja vilpittömän kuvan. Tulee tunne, että halutaan antaa valittavalle henkilölle mahdollisuus onnistua uudessa tehtävässä. Se onnistuu ainoastaan sillä, että puhutaan myös molempien odotuksista ja työhön väistämättä liittyvistä haasteista.

    Tykkää

    1. Kyllä, rehellinen keskustelu on minustakin hyvä pohja työn alulle. Uskottava on hyvä sana kuvaamaan sitä, mikä olo työpaikasta tai hakijasta jää avoimen keskustelun pohjalta. Kaikillahan on vahvuutensa ja haasteensa.

      Tykkää

  2. Niiinpä! Itse olen juuri työssä, jossa pomo haastattelussa kertoi, että edellinen rekrykierros epäonnistui, kun valittu teki oharit aloituspäivänä, ” löysi paremman työpaikan”, ilman katkeruutta tai ironiaakaan! Ja muutenkin toi esiin, että on aika perushommaa, ja kaikki ei viihdy, mutta työyhteisö on rento ja aikuinen, aika vakituinen ja joitain kehittymismahdollisuuksiakin saattaa olla. Teki mieli halata heti haastattelussa! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s