Rekrytoijat, lopetetaan kuulustelut ja pönöttäminen

Rekrytointi on ammatti, jossa töitä tehdään vahvasti omalla persoonalla. Työnhakijoiden kokemukset kohtaamisista ovat merkittävässä asemassa yrityksen työnantajakuvan muodostumisessa. Hakijan silmin haastattelutilanne kertoo yrityksen luonteesta. Rekrytoija on erityisesti työnhaun alkuaskelilla yrityksen kasvot ja suu.

Siksi se, miten rekrytoija ja rekrytoiva esimies käyttäytyvät ja viestivät, on todella tärkeää. Hyvien kohtaamisten pohjalta työnhakijan on helppo haluta yritykseen töihin. Nihkeä haastattelukokemus taas vähintään laimentaa intoa, jos ei saa heittämään hakemusta romukoppaan. Useamman työtarjouksen tilanteessa hakijakokemus on yhtenä tekijänä painamassa vaakakupissa. Yleinen fiilis merkitsee valtavasti vaihtoehtoja punnitessa.

Kuulustelusta keskusteluun

Itse olen työnhakuhistoriani eri vaiheissa ollut noin kahdessakymmenessä työhaastattelussa työnhakijan roolissa. Haastattelut ovat olleet keskenään hyvinkin erilaisia eikä opiskelijatöitä hakiessa vastapäätä suinkaan aina istunut ammattirekrytoija. Parhaimmillaan tuleva esimies naureskellen sanoi suoraan, ettei hänellä ole hajuakaan, mitä haastattelussa kuuluisi kysyä.

Niitä kysymyksiä tuskin muistaisinkaan nyt vuosien päästä. Mikä sen sijaan näistä tilanteista on jäänyt mieleen, on haastattelijoiden persoonat sekä erityisesti tapa suhtautua minuun työnhakijana. Tapa, jolla he ovat puhuneet minulle ja jolla he ovat ohjanneet keskustelua.

Nyt itse rekrytoijana työskennellessäni koen, että haastattelukokemusten lukuisa määrä on ollut minulle suuri lahja.

Tiedän millaista on, kun työhaastattelu on työkuulustelu. Tiedän myös miltä tuntuu, kun haastattelija suhtautuu kylmästi, ylenkatsoo tai naamioituu virallisuutensa taakse. Tai tuhahtelee, vilkuilee kelloaan ja vaikuttaa epäkiinnostuneelta. Toisinaan haastattelija on myös tuntunut jännittävän enemmän kuin minä hakijana ja on ehkä siksi unohtanut hymynsä kotiin.

tyohaastattelu rekrytoija

Toisaalta olen enimmäkseen saanut osallistua miellyttäviin haastatteluihin. Haastatteluihin, joissa rekrytoija kuuntelee, keskittyy ja osoittaa kiinnostusta. Haastatteluihin, joissa rekrytoija ymmärtää alkujännityksen ja siksi hymyllään ja silmillään kannustaa jatkamaan. Niihin, joissa tapaamiselle on varattu riittävästi aikaa eikä haastattelijalla ole jo valmiiksi kiire jatkamaan muita tehtäviä.

Kaikista eniten olen työnhakijana arvostanut rekrytoijia, jotka ovat tapaamisessa halunneet keskustella haastattelemisen sijaan. Parhaimmillaan työhaastattelu on ollut vastavuoroista keskustelua, jossa molemmat osapuolet vuoroin kysyvät ja kertovat. On nostettu kiinnostavia teemoja esiin ja vaihdettu niistä ajatuksia ja kokemuksia. Rekrytoija on kertonut esimerkiksi omista kokemuksistaan työnantajansa palveluksessa ja työnhakijana olen voinut kysyä keskustelun lomassa mieleeni juolahtavia asioita. Tällöin asetelma on poikennut räikeästi perinteisestä, jossa haastattelija käy läpi valmista haastattelurunkoa ja hakija vastailee. Ja jossa lopussa haastateltava saa tilaisuuden kysyä valmiiksi mietityt kysymykset, joiden vastaamiseen rekrytoija on varannut viisi minuuttia aikaa.

Aitoutta rentoudesta

Itse rekrytoidessani pyrin toteuttamaan haastattelun rentona ja välittömänä tutustumistilanteena, jollaista olen itsekin työnhakijana arvostanut. Vapaan keskustelun lomassa rekrytoija voi oppia paljon työnhakijasta ja hakija puolestaan yrityksestä, johon on hakemassa töihin. Osittain on totta kai hyvä suunnitella teemoja, joista haluaa keskustella. Vapaamman agendan luoma rento ilmapiiri tarjoaa kuitenkin osapuolille autenttisemman kuvan kuin jäykkä kyselytunti. Ei ole vaarallista, vaikka naurettaisiinkin yhdessä. Valtaerojen luominen ei ainakaan palvele ketään.

Näen, että työhaastattelun voi käyttäytymisen puolesta hoitaa kuin puhelun tuttavan kanssa. Virallinen ja painostava tilanne nostattaa turhaan hakijan pulssia eikä sillä yleensä saavuteta mitään. Joskus viileämpi haastattelutyyli voi tosin olla menetelmä, jolla hakijan reagoimistapaa stressiin halutaan testata. Itse kuitenkin soveltaisin stressitestinä mieluummin esimerkiksi case-tehtäviä kuin haastattelua, joka tuntuu menetelmänä henkilökohtaisemmalta ja jättää siksi ikävän maun suuhun vuorovaikutustilanteesta. Case-tehtävän mahdollinen epämukavuus ei samalla tavalla yhdisty kokemukseen haastattelijasta.

On hyvä muistaa, ettei rekrytoinnissa etsitä vain yritykselle työntekijää, vaan myös työnhakijalle kiinnostavaa ja omalta tuntuvaa työpaikkaa. Ei kukaan halua aloittaa uutta työtä epäluuloisena kulmia nostellen. Siksi molemmin puolin positiivisena välittynyt kuva on tärkeä.

Rekrytoijana paras saamani kiitos? Kommentti siitä, ettei tapaaminen tuntunut yhtään haastattelulta.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Rekrytoijat, lopetetaan kuulustelut ja pönöttäminen

  1. Myönteistä ja kannatettavaa tuo sanomasi. Käytännössä kuitenkin tilanne saattaa eri syistä olla sellainen, ettei ole mahdollisuuksia ideaalitoteutukseen vaan joutuu ”vääntämään” nämä keskustelut maaliin. Aikapaine, huono valmistelu tai muut syyt voivat tehdä rekrytapahtumasta vähemmän onnistuneen. Mutta ilman muuta tuon kahdensuuntaisen ja tasavertaisen kommunikoinnin tulee olla rekrytointitapahtuman tavoitteena.

    Tykkää

  2. Puhut täyttä asiaa Reeta! Myös omalla kohdallani parhaat työhaastattelut ovat olleet vuorovaikutteisia keskusteluja, joissa vaihdetaan näkemyksiä työhön liittyvistä teemoista. Hakijan ajattelutapa ja näkemykset kertovat asenteista joilla voi olla suurikin merkitys kokonaiskuvan muodostamisessa ja sopivimman ehdokkaan löytämisessä.

    Tykkää

  3. Heips, näin miten tätä tehdään ”ulkomailla”, siellä puhuttiin tehokkuudesta ja rekrytointifirmoja mitattiin miten hyvin he tekevät työtään. Niinpä siellä kilpailtiinkin siitä miten nopeasti he pystyivät löytämään asiakkailleen töitä. Tällöin asiakkaita olivatkin työnhakijat! Mm. eräskin yritys kehui tai suorastaan mainiosti että he löytävät asiakkaalle töitä kolmessa päivässä!
    Eli tähän tilanteeseen verrattuna rekryfirmat eivät toimi lainkaan niinkuin niiden pitäisi toimia, tai tämä tilannehan on vain Suomessa näin huonosti koska kukaan ei osaa vaatia enempää…eipä ihme että kaikki on niin flegmaattista. Kysymys onkin jos tilanteeseen saataisiin parannus, johtaisiko se uusi tehokkuus jopa Suomen nousuvauhtiin. Ugh, olen puhunut, nyt on teidän vuoro toimia 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s