Tapaus #valavuori ja keskiaikaiset markkinat

Pari päivää sitten perinteinen ja sosiaalinen media vauhkoontuivat Aleksi Valavuoren twiiteistä ja niistä seuranneista potkuista. Ainakin Twitterissä vallitsevanä trendinä tuntui olevan paheksunta, kauhistelu ja yhtenä niiden alalajina pään aukominen, joka jo tuttuun tapaan keräsi suurimmat uudelleentwiittausmäärät. Nasevimmat heitot ja kärkkäimmät vastakommentit keräävät usein tuulta alleen ja saavat seuraajat näyttöjen takana kihisemään vastahyökkäyksen ilosta.

En itse tunne Valavuorta, mutta myötätuntoa tunnen. Kuten edellä linkatusta uutisesta selviää, Valavuori ei tarkoittanut esittää kommenttejaan homobofisina, vaan pyrki ironiaan ja sarkasmiin. Epäonnistuen siinä. Harmi kyllä nämä lajit eivät aina toimi sosiaalisessa mediassa – varsinkaan kun suuri osa seuraajista ei tunne henkilöä, hänen persoonaansa, huumorintajuaan ja arvojaan. Kaikki ihmiset eivät myöskään tunnista sarkasmia ja ylipäätään sen raja voi joskus olla hämärä. Twiittaajan voi olla joskus hankala muistaa tätä.

Valavuori ei ole ensimmäinen eikä viimeinen somekohun pyörteisiin joutunut. Kohuja syntyy aiheesta ja aiheetta. Twitterissä skandaaliin viittaava #gate-hashtag on jo ilmiö. Tyypillistä kohuille on, että ne leviävät kulovalkean tavoin eikä niiden keskipisteessä oleva ehdi reagoida mitenkään ennen kuin tuli on jo irti. Kukaan ei kysy miksi sanoit noin tai onko tähän olemassa jokin järkeenkäypä selitys. Sen sijaan nimi on jo kaikkien huulilla ja häpeäpaalu pystytetty.

Keskiaikainen häpeärangaistus

En sano, etteikö Valavuoren valinta olisi ollut väärä. Se oli moka. Vähän liian nopeita ja ajattelemattomia heittoja, jotka eivät osoittautuneetkaan lopulta kovin hauskoiksi. Hetkellinen ajattelemattomuus siitä, että itseironia toimii vain itseironiana.

Kaikille tapahtumien etenemistä seuranneille on varmasti selvää, että Valavuorta harmittaa valtavasti. Tuli töpeksittyä ja nyt siitä kärsitään.

Näinä hetkinä ei kuitenkaan kukaan ole sanomassa, että moka on lahja. Joo, valitsit vähän hölmösti, mutta ei maailma siihen kaadu. Toimi jatkossa toisin. Osoita, että olet oikeasti homojen ja transsukupuolisten puolella, et heitä vastaan.

Sen sijaan moni on todella mielellään osoittelemassa sormella, naureskelemassa ja nöyryyttämässä julkisesti.

Keskiajalla hölmösti käyttäytynyt tuotiin torille ja rangaistuksena häntä nolattiin julkisesti erilaisin tavoin. Viikon kohokohta.

Minua ilmiö muistuttaa keskiaikaisten markkinoiden häpeärangaistuksesta. Keskiajalla hölmösti käyttäytynyt tuotiin torille ja rangaistuksena häntä nolattiin julkisesti erilaisin tavoin. Viikon kohokohta. Ympärillä muu väki taputti ja nauroi. Osoitti sormella, huuteli pistäviä kommentteja ja nöyryytti.

Vahingoniloa parhaimmillaan. Ja hauskaa niin kauan kuin ei itse ole naureskeltavana.

Kun menestyvä epäonnistuu

Vahingonilolla on yhteytensä kateuteen. Harvoin ollaan vahingoniloisia henkilölle, jolla ylipäätään  menee todella huonosti. Tunne liittyy useimmiten tilanteisiin, jossa joku menestyvä tai suosittu epäonnistuu. Siitäs sai.

Vahingonilo on ilmiönä kiinnostava. Monissa kielissä – esimerkiksi englannissa – sille ei ole edes olemassa sanaa. Tietyt suuntaukset kulttuuripsykologiassa olettavatkin, ettei se silloin ole edes samalla tavalla tunnistettu tunne kyseisen kulttuurin sisällä. Ajatellaan, että vain se on olemassa, mistä voidaan puhua. Tutkijat pohtivat esiintyykö vahingoniloa vain tietyissä kulttuureissa, toisin kuin universaaleita emootioita kuten pelkoa ja iloa.

Suomessa tunne on ainakin tosi.

Moka on lahja

Häpeärangaistusta keskiaikaiseen tapaan ei enää käytetä. Torille ei enää kokoonnuta huutelemaan, ainakaan ilmiön alkuperäisessä muodossa. Tilalle on kuitenkin tullut toinen, tälle aikakaudelle sosiaalisesti suotava nöyryyttämisen muoto. Julkinen häpäisy sosiaalisessa mediassa. Mietin onko se jopa yksi somevihan alalaji, joka kumpuaa sekin kateudesta. Sosiaalisesti suotavaa somevihaa.

Oletko itse koskaan ollut tilanteessa, jossa yritit heittää vitsin, mutta se epäonnistui ja tulkittiin väärin? Luulen, että meistä jokaiselle käy niin silloin tällöin, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa. Sitten hävettää. Eikä siitä haluta tehdä numeroa.

On totta, että Valavuoren tulee kantaa vastuunsa. Ilman muuta. Hän on jo nöyrin mielin esittänyt monisanaisen anteeksipyyntönsä ja ilmeisesti parhaillaan etsii yhteistyömahdollisuuksia järjestöjen kanssa osoittaakseen tukensa seksuaalisille vähemmistöille.

Ehkä näin hän voi osoittaa todelliset arvonsa ja lisätä tietoisuutta tärkeästä asiasta. Ehkä moka voi sittenkin olla lahja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s