”Tein parhaan mahdollisen valinnan” (vai teinkö?) – kognitiivinen dissonanssi

Tiesitkö, että ihmisellä on taipumus pitää valintaansa hyvänä riippumatta sen faktapohjasta, koska ajatus huonomman valitsemisesta aiheuttaisi hankalan olon?

Sosiaalipsykologeille varsin tuttu ilmiö on Leon Festingerin kehittämä teoria kognitiivisesta dissonanssista. Teoria perustuu ajatukseen siitä, että yksilöllä on perustavanlaatuinen tarve kokea kognitioidensa kuten ajattelunsa, toimintansa ja uskomustensa olevan looginen kokonaisuus, joka ei ole sisäisesti ristiriidassa. Kun ristiriita ajatusten ja toiminnan välillä syntyy, yksilö reagoi siihen joko muuttamalla toimintaansa tai asennettaan ja näin poistaa ahdistusta aiheuttavan ristiriidan.

Vaikeaselkoista? Otetaan esimerkki.

Janilla on valinnan paikka. Hänelle tarjotaan samaan aikaan sekä nykyisessä yrityksessä uutta tehtävää että toisessa yrityksessä samankaltaista tehtävää kuin nykyinen. Hänen päässään pyörii tuhat ajatusta: ”Nykyinen työpaikka joustamattomine sääntöineen alkaa jo pänniä. Toisessa firmassa työtavat ovat vapaampia ja etätyötäkin saa tehdä. Toisaalta nykyinen työnantaja taas pystyy ehkä tarjoamaan kansainvälisiä mahdollisuuksia, mihin toinen yritys tuskin kykenee. Samojen asioiden jankkaaminen käy kuitenkin hermoille ja siksi nykyisen yrityksen toimiala alkaa olla jo nähty. Toisaalta uudesta firmasta tarjottu työtehtävä kuitenkin vastaa nykyistä eikä välttämättä uutuudenviehätyksen haihduttua tuo tarpeeksi uutta haastetta. Ehkä siellä voin kuitenkin nopean kasvun myötä myös edetä nopeasti ja saada paljon vastuuta.”

Molemmilla vaihtoehdoilla on puolensa. Lopulta Jani kuitenkin valitsee jäävänsä nykyiseen yritykseensä töihin.

Kognitiivisen dissonanssin teoria

Päätöksen lukkoonlyömisen jälkeen Jani on varma, että teki oikean valinnan. ”Se toinen vaihtoehto olikin aika epävarma, koska firma oli vasta nuori eikä kasvusta ollut takeita. Tehtävä olisi varmasti käynyt pian tylsäksi. Vaikka nykyisessä työpaikassa onkin joskus joustamatonta, niin työkaverit tiimissä ovat todella hyviä tyyppejä ja sehän arjessa viihtymisen kannalta onkin tärkeintä. Nyt on ainakin varmasti hyvä porukka ja se antaa energiaa. Uudenlaisia haasteitakin on tarjolla.”

Mitä tapahtui?

Esimerkkitilanteessa Janille syntyy ristiriitainen olo siitä ajatuksesta, että hän valitsee jäädä nykyiseen työpaikkaansa, vaikka toinen työnantaja on myös houkutteleva. Tämän ristiriidan eli dissonanssin poistamiseksi Jani muuttaa asenteensa toisesta yrityksestä saatua tarjousta kohtaan. Kun ennen valinnan hetkeä molemmat vaihtoehdot tuntuivat kuta kuinkin yhtä arvokkailta, nyt Jani pitää nykyisen työnantajan tarjoamaa tehtävää paljon parempana vaihtoehtona. Janin toiminta ja asenne ovat nyt looginen kokonaisuus: ”valitsin jäädä nykyiseen yritykseen, koska vaihtoehto oli selvästi parempi.” Kognitiivinen dissonanssi poistuu ja Jani välttyy hankalalta ololta.

Mitä hyötyä kognitiivisen dissonanssin ilmiön tunnistamisesta sitten on?

Kognitiivisen dissonanssin ilmiön tunnistaminen antaa välineitä punnita onko jokin mielipide lähempänä perusteltua vai sattumien summaa.

Näen, että kognitiivisen dissonanssin havaitseminen kehittää kriittistä ajattelua ja tukee sekä oman että muiden ajattelun ja argumentaation arviointikykyä. Se antaa välineitä punnita onko jokin mielipide lähempänä perusteltua vai sattumien summaa.

Esimerkiksi, jos tiimisi tekee päätöksen valitsemalla kahdesta hyvästä vaihtoehdosta ja sen jälkeen alkaa vähätellä valitsematta jääneen vaihtoehdon ominaisuuksia, tiedät laittaa jäitä hattuun. Erityisen tärkeää se on, kun valinta on tapahtunut kahden ihmisen tai ryhmän välillä ja vähättely voi potentiaalisesti aiheuttaa konflikteja tai mielipahaa. Muun muassa rekrytointi- ja ylennystilanteissa kannattaa olla tarkkana.

Sama ilmiö pätee myös omaan ajattelun arviointiin ja terveeseen itsekriittisyyteen. Asioita on usein mukava selittää itselleen parhain päin, riippumatta tosiallisista seurauksista.

Kuulostaako tutulta? Ainakin itse tunnistan ilmiön jatkuvasti sekä omassa että muiden käytöksessä. Minulle sosiaalipsykologian yksi parhaista anneista onkin sen tunnistamien ilmiöiden sovellettavuus käytäntöön. Kuten sosiaalipsykologi Kurt Lewin aikoinaan totesi, ”mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s